Lärvikärpäset lähti, viäräleuat jäi
keskiviikkona 13. heinäkuuta 2011
Lämpötila putosi hetkessä parikymmentä astetta, joten lärvikärpäsistä ja muista önniäisistä päästiin eroon kertaheitolla. Veden lämpötila käväisi viikonloppuna parissakymmenessä asteessa, ja jokainenhan tietää mitä se tekee kalan tulolle.
Viäräleukoja tontilla kuitenkin riittää hammaslääkärin puudutusaineista, pikku kolhuista ja vioittuneista hermon päistä johtuen, vaan aika parantaa haavat.
Vettä on satanut näillä kulmilla vähintäänkin reippaasti, ja kohta nähdään paljonko joen pinta nousee.
Sitä isoa kalan “rykiä” odotellen…
Lättyjä & lärvikärpäsiä
lauantaina 9. heinäkuuta 2011
Pienet ja ilkeät kärpäset saivat oman latinalaisen nimensä, ja normi lättykestien lisäksi toisenlaisiakin littanoita vekottimia on tontilla nähty. Veneitä on kaadettu, ja muutenkin Tenossa uitu :D Helle jatkuu…
Päivi ja laiturin lätty, eli Ruijanpallas.
Teuvo Koivisto ja kuuden kilon heittokala (pari päivää sitten.)
Voitto kotiin roimin lukemin
torstaina 7. heinäkuuta 2011
Roimat 21 kalaa, Lämsät 10, eli kolmen päivän kalastus ei mennyt kovin pieleen. Tittejä suurin osa ja jokunen jalka, mutta tuskin se lohi-luokan puute jäi paljoakaan harmittamaan. Perheiden sisäisissä kisoissa ukoilla ei TAASKAAN ollut jalan- eikä titin sijaa.
Muutenkin on tapahtunut. Jakun Esko sai viimein työvoiton viisi kiloisesta ronttosesta, ja Polon veljekset avasivat pelin ensimmäisellä luvalla ja 7,4 kg:n lohella.
Timo (vas.) ja Voitto Polo, sekä pääosan esittäjä 7,4 kg.
Tampersterin poikien ensimmäinen
tiistaina 5. heinäkuuta 2011
Sunnuntaiaamun kalasta tuli vihdoin kuva, jota kelpaa esitellä. Sami Hiidenuhma ja Timo Kasittula kävivät elämänsä ensimmäisen souturetken Tenolla, ja kuinka ollakaan, joki palkitsi kohtuullisen kokoisella lohella :D
Sami Hiidenkulma ja Timo Kasittula poseeraavat 17,2 kilon kojamon kera.
Kärkiajat vaihtui
tiistaina 5. heinäkuuta 2011
Matille tuli lentävä lähtö joelle, kun Marja & Messi (ex Beckenbauer) siirtyivät perheen sisäisessä isoimman kalan kilpailussa johtoon tällä viiden kilon kalalla.
Marja Lämsä ja 5 kg.
Perhekalastusta
tiistaina 5. heinäkuuta 2011
Perheet Lämsä & Roima aloittivat viikon kalastuksen kohtuullisella menestyksellä. Ennen ensimmäisen luvan täyttymistä kasassa on jo liki kymmenen kalaa, joista pari jalka-luokan sellaisia.
Isommatkin ovat kiusanneet, vaan jokeen vielä jääneet.
Korjaus tuohon ylläolevaan kalamäärään, oikea luku 12 kpl.
Matti Lämsän ja Henkan lohijalka.
Pois alta ammattilaiset tulloo
lauantaina 2. heinäkuuta 2011
Savelan veljekset saapuivat Lohirannan reviirille. Tavarat on purettu ja joellakin käyty yhden lohisopan verran. Lauantain lupa on päällä, mutta kun Skiippagurrassa olisi festarit…
1. ammatiikirjallisuutta 2. Lohisopan aineet, loput on rekvisiittaa.
Rinne- ja Luossa-mökkiläiset lyövät kättä päälle uuden lohestajatuttavuuden merkeissä. Samalla vaihdetaan myös perhokalastusaiheista kirjallisuutta.
Hyvää heinäkuuta
perjantaina 1. heinäkuuta 2011
Aamun ja kuluvan kuukauden ensimmäinen tarkastuskäynti jääkellariin osoitti sen, että joku onnekas oli saanut yöllä lohen. Aamukahvien jälkeen piti lähteä selvittämään kenen kala on kyseessä, mutta ihme ja kumma, pääsiäisaamun kaltainen ihmeellinen ylösnousemus oli tapahtunut ja kellari kumisi tyhjyyttään. Lopulta selvisi, että kyseessä oli naapurin patokala.
Nobody (jälleen kerran) ja Mölä toivat kuitenkin toivoa törmälle 10,25 kilon lohen muodossa.
Ai niin, mönkkärimies sai aamusella selkeästi pienemmän 10,2 kg:n kalan :D
Mölä ja 10 kg.
Hiljaista
torstaina 30. kesäkuuta 2011
Kovin hiljainen viikko tuntuu olevan menossa alhaalla, ylhäällä ja myös siinä välissä. Jokusia kaloja saadaan sieltä täältä, mutta viikko ei todellakaan ole ollut lohestuksen riemujuhlaa.
Tunnissa tai päivässä kaikki voi kuitenkin kääntyä, joten jäämme odottamaan sitä hetkeä…
Pikapäivitys edelliseen, mr. Nobodyn mökkiin kannettiin juuri neljän kilon ronttonen.
Tanelikalassa
maanantaina 27. kesäkuuta 2011
Piti niin ottaa paljon nättejä kuvia, kun lähdimme vuonolle meritaimenkalaan rauhoituspäivänä. Muuten hyvä, mutta muistikortti jäi tietokoneeseen joten retken kuvitus on hivenen puutteellista.
Jokunen taimenkin saatiin, mutta ei mitään mainittavan kokoista.
Tänään riittää kalamiehiä joella, sillä jokainen kynnelle kykenevä lohenkalastaja on saapunut jokilaakson. Aamusella tarkistamme kalatilanteet.
Esa ei mahtunut kuvaan, koska panoraama ominaisuus puuttui.
Elämää j.j.. eli jälkeen juhannuksen
sunnuntaina 26. kesäkuuta 2011
Mr. Nobodyn soutukunto näytti vielä epävarmalta juhannussaunan aikoihin, mutta niin vain pojat pääsivät aamusella joelle, tosin pari tuntia myöhässä. Lieneekö tämä ollut viisas ratkaisu, koska nimikirjaimilla varustettu 8,2 kg lohi odotteli Sirmassa suu auki. Vesa Kreus kiitti ja kumarsi.
Myös Länsirajalle kuuluu uutta. Osasto Tornion Janne Juuso väsytteli veneeseen saakka reilu 10 kg:n lohen ja kunnon kalan karkuutuksestakin tuli miehistön raportointia.
Vesa Kreus ja Sirman lohi 8,2 kg.
Janne Juuso & lohi 10,5 kg.
Juhannuskalaa
lauantaina 25. kesäkuuta 2011
Kun pää aukeaa, niin homma on helppoa. Tornion poijjaat jatkavat siitä, mihin edellis yönä jäivät. 12 kg.
Lupaus
perjantaina 24. kesäkuuta 2011
Juhannuslupauksena Teppo ja Eppu “Helmut von Päästäjä” lupasivat lopettaa juomisen.
Loivennusta ei lasketa.
Lohirannan keltainen lehdistö kuittaa :D
Mr. Nobody saapui saluunaan
perjantaina 24. kesäkuuta 2011
Mika Hintsala, Vesa Kreus ja Mr. Nobody saapuivat Lohirantaan ja eipä aikaakaan, kun homma jatkui siitä mihin viime kesänä jäi. Lohi 7,5 kg.
Lohirannan oma "Stig", eli Mr Nobody Mika Hintsalan, Vesa Kreusin ja lohen kanssa. Paparazzi pääsi nappaamaan tämän harvinaisen kuvan oven raosta. Silloin kun Nobody ei satu olemaan kalalla, hänet voi bongata saluunamme perimmäisestä nurkasta selkä seinää vasten.
Sitkeys palkittiin
perjantaina 24. kesäkuuta 2011
Tornion miehet ovat meloneet joella ahkerasti tämän viikon, mutta ennen viime yötä saaliiksi oli tullut vasta jalka ja pari tittiä.
Viime yönä sitten homma aukesi kahdella 8 kg:n ja 12 kg:n lohella. Ei huonosti.
Papukaijan merkki
torstaina 23. kesäkuuta 2011
Blogissa on politiikkaan pidetty pieni hajurako, mutta tässä tapauksessa Raimo Piiraiselle annetaan täydet pisteet alla olevasta tekstistä:
———
KIRJALLINEN KYSYMYS 15/2011 vp
Tarkistamaton versio 1.1 KK 15/2011 vp – Raimo Piirainen /sd ym.
Ilman CITES-lupaa olevien kalastusperhojen kuljettaminen Suomen ja EU:n rajojen ulkopuolelta
Eduskunnan puhemiehelle
Perholla kalastamisella on Suomessa yli puolentoista vuosisadan perinteet. Perhoja on Suomessa sidottu vuodesta 1876 lähtien, kun kajaanilaisen kalastusvälinetehtailija Herman Renforsin sisar Marie Renfors palasi
perhonsidontaopista Englannista. Nykyään suomalainen perhonsidonta on vieläpä laajuudellaan maailman kärkeä, mitä lukuisa määrä kaikkein arvostetuimpia mestaruuksia todistaa.
Perhonsidontamateriaaleille on tyypillistä, että ne materiaalit, joita vähemmän tarvitaan, saattavat kulua hyvinkin hitaasti ja näin säilyä käyttökelpoisina hyvinkin kauan, yleensä kymmeniä vuosia. Näin ollen perhonsidonnassa nykyään käytetyt lintujen sulat ja eläinten karvat voivat uusissakin perhoissa olla kymmenienkin vuosien ikäisiä. Vanhoille sidontamateriaaleille on tyypillistä, että paperit puuttuvat, eli niille ei ole olemassa alkuperäistodistuksia. Perhonsidonnan piiriin onkin syntynyt jo ennalta tiedossa ollut ristiriitatilanne EU:n CITES-lainsäädännön kaupanrajoitusten ja luonto- ja lintudirektiivien hallussapitodirektiivin kanssa, kun useista aikoinaan laillisista sidontamateriaaleista on tullut CITES-materiaaleja.
CITES eli Convention on International Trade in Endangered Species of Wild Fauna and Flora tarkoittaa sopimusta uhanalaisien eläin- ja kasvilajien kansainvälisestä kaupasta. CITES-lajeja ovat linnuista mm. Afrikan hanhi, monet fasaanit, flamingot, kuningaskalastajat, monet kutojat, punaiibis, sarvinokat, silkkihaikara, viidakkokukko, papukaijat ja kaikki kotkat ja haukat, pöllöt, kondorit, kurjet ja trapit sekä nisäkkäistä mm. kaikki apinat, karhut, sudet, ilvekset ja saukot.
Ainoastaan joitakin metsästyslain 5 §:ssä lueteltuja riistaeläimiä ja rauhoittamattomien eläinten osia saa tarjota myytäviksi tai ostaa ilman lupaa, mutta esim. karhun ja suden karvojen myynti on luvanvaraista. Metsästäjä, joka on ampunut karhun, voi kyllä itse pitää ampumansa karhun taljan, mutta ei kaatoluvasta huolimatta voi myydä sitä tai sen osaa ilman CITES-lupaa.
Tämä tarkoittaa sitä, että ostettaessa perhonsidontaan CITES-sopimuksen I, II tai III ja EU-asetuksen A, B ja C lajiliitteissä mainittujen lajien osia, esim. karvoja tai höyheniä taikka niistä tehtyjä perhoja, on niille oltava CITES-lupa tai -todistus. Luonnonsuojelulainsäädännössä on 1.1.1997 lähtien luontodirektiivin IV (a) ja lintudirektiivin artiklassa 1 lueteltujen eläinten tai niiden osien ja johdannaisten hallussapito, kuljetus, myyminen, vaihtaminen sekä tarjoaminen myytäväksi ja vaihdettavaksi kielletty ilman lupaa.
Nykyään mikä tahansa tavallinen riistaeläin voi olla jollain tavalla kiellettyjen joukossa, vaikka ne eivät CITES-lajeja olisikaan. Vuoden 1999 alusta Suomessa metsästettyjen kanadanhanhen, metsähanhen, heinätavin, allin, telkän, tukka- ja isokoskelon, pyyn, teeren ja metson samoin kuin niiden tunnistettavien osien tai niistä valmistettujen tuotteiden kauppa on kielletty – eli niiden myymiseen ei edes myönnetä lupaa. Näin ollen meillä yleisessä myynnissä olevien esim. pyyn ja metson sulkien on oltava tuontitavaraa.
Paitsi perhonsitojilla, joilla on laillisesti hankittua hyvää ja omassa käytössä edelleen käyttökelpoista, mutta nykyisen lainsäädännön mukaan myyntikelvotonta CITES-materiaalia ja niistä sidottuja perhoja, myös lähes kaikilla perhoilla kalastavilla kalamiehillä on omistuksessaan merkittävä määrä vanhempia ja uudempia perhoja, joissa on CITES-sopimuksen I, II tai III ja EU-asetuksen A, B ja C lajiliitteissä mainittujen lajien osia, joista ei ole eikä ole koskaan ollutkaan minkäänlaisia todistuksia niiden alkuperästä.
Asian tekee jatkossakin erittäin vaikeaksi se, että nykyään vapaasti myytävillä oleva laji voi jo muutaman vuoden päästä olla CITES-laji. Tyypillistä on CITES-listojen muuttuminen niin, että kun jokin laji saa CITES-statuksen jossain maassa, niin toisessa laji poistetaan listalta.
Perhoihin, joissa käytettyihin CITES-materiaaleihin ei alkujaankaan ole ollut alkuperäistodistusta, ei sellaista voi myöskään saada. Nykyisen lainsäädännön mukaan CITES-materiaaleja sisältävien perhojen hallussapidosta voi joutua käräjille, jos kalastaja käy perhoineen Suomen rajojen, erityisesti EU:n rajojen, ulkopuolella esim. Norjassa kalastamassa ja tulli sattuu tarkastamaan perhot ja löytää CITES-materiaaleja, joihin kalastajalla ei ole alkuperätodistusta.
Nykyisen lainsäädännön valossa näyttää harvinaisen selvältä, että suomalainen ei voi enää uittaa lohiperhojaan Norjan lohijoilla. Lain kirjainta tarkasti tulkiten lohenkalastusmatkat suomalaisten eniten suosimille lohijoille Pohjois-Norjaan ovat tulleet mahdottomiksi, sillä Näätämön ja Utsjoen tulliasemien läpi ei enää saa edes tuoda CITES-materiaaleja sisältäviä perhoja, jollaisia on lähes jokaisella perhokalastajalla. Perhokalastaja on eriskummallisen tilanteen edessä, kun hänen jopa vuosikymmeniä omistamansa perhot voidaan takavarikoida ja kalastaja voi saada sakkotuomion.
Asia kärjistyy Tenojoella, jossa lohensoutaja saa kalastussäännön mukaan vapaasti rantautua myös Norjan puolelle – siis EU:n ulkopuolelle. Jos kalastajalla on tällöin mukanaan (jopa kymmeniä vuosia omistamansa) lohiperhoja, joissa on CITES-sopimuksen I, II tai III ja EU-asetuksen A, B ja C lajiliitteissä mainittujen lajien osia, syntyy ongelmatilanne, jota he eivät edes tiedosta. – Ne soutajista, jotka eivät itse ole sitoneet vaan ovat ostaneet perhonsa, tuntevat ne parhaimmillaan vain nimeltä ja tunnistavat ehkä perhojen silmähöyheninä käytetyn viihdakkokukon (harmaa viihdakkokana Gallus sonneratii, Cites II/B laji), mutta soutajat eivät yleensä tunnista muita perhon materiaaleja, kun niitä kaikkia eivät tunnista sitojatkaan.
Tarkoitus ei voi olla, että nämä kalastajat asetetaan syytteeseen sitä mukaa kuin he taas rantautuvat Suomen puolelle. – Voimassa olevan lain mukaan perhokalastaja ei voi tuoda Norjasta takaisin omistamaansa paria B-liitteen CITES-lajin höyhentä sisältävää lohiperhoaan, vaikka samaan aikaan sadat miljoonat EU-turistit voivat ulkomailta ostaa ja poikkeusluvan turvin tuoda EU:hun B-liitteen CITES-lajeista valmistettuja uusia tuotteita: kaviaaria 125 grammaa, kaktuskasveista valmistettuja sadekeppejä 3 kpl, krokotiilituotteita 4 kpl, siipikotilon kuoria 3 kpl, kuolleita merihevosia 4 kpl ja jättiläissimpukan kuoria 3 kpl.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Kalastusmahdollisuuksien taantuessa Suomessa kalastusmatkailu eri puolille maailman kalavesiä on kasvanut voimakkaasti. Aikooko hallitus pikaisesti korjata myös osana EU:n lainsäädäntöä olevan kohtuuttoman lakipykälän, joka tekee perhokalastajista rikollisia heidän palatessaan maamme rajojen ja EU-alueen ulkopuolelta omistamiensa perhojen kanssa, joissa on ilman alkuperäistodistusta olevia CITES-materiaaleja?
Helsingissä 20 päivänä kesäkuuta 2011
Raimo Piirainen /sd
Eero Suutari /kok
Jukka Kärnä /sd
Eeva-Johanna Eloranta /sd
Pauliina Viitamies /sd
Katja Taimela /sd
Päivi Lipponen /sd
Anneli Kiljunen /sd
Matti Saarinen /sd
Suna Kymäläinen /sd
Merja Kuusisto /sd
Mika Kari /sd
Tiistai-iltaa
keskiviikkona 22. kesäkuuta 2011
Sukarin porukan viimeinen lupa lähti käyntiin, ja ennen puolta yötä ronttoset ja titit lisääntyivät. Pekka Saloselle 4,3 kg ja Sukarin Juholle n. 4,5 kg:n ronttosia oikein kaksin kappalein.
Aamu olikin sitten hiljaisempi, ja ainoasta kalasta vastasi Lohirannan oma taiganautti PamPam kahesti tittaraisella.
Pekka Salonen (vas.) ja Esa Simonen & 4,3 kg.
Juho Sukari & Henkka Orre ja 4,4 + 4,5 kg.
Tiistaiaamua
tiistaina 21. kesäkuuta 2011
Vesisade ja sen myötä kalakeli tuli. Pampam sekä Olli-Pekka Haimilahti haistelivat keliä ja lähtivät joelle palatakseen hetken päästä 4,5 kg:n ronttosen kera.
Uusi viikko uudet kalat
maanantaina 20. kesäkuuta 2011
Viikko alkoi aurinkoisissa merkeissä, ja odotukset ovat kovat. Tiistaista alkaen on luvattu sateita koko viikoksi, joten jussia vietetään sisätiloissa, siis ne, jotka eivät ole joella.
Ensimmäiset maanantain uutiset alhaalta kertovat kaloja olevan mukavasti. Jopa veneeseen saakka on lohta Lohirannan porukalle suotu. Ensimmäisenä KALAN kanssa joelta saapuivat Lasse Kuronen Orren Henkan kanssa. Mukana tuli myös lohi, tosin vastentahtoisesti.
Kakkonen on nyt ykkönen! Kakkosena maaliin Lassen ja Henkan jälkeen saapuivat uudet hymynaamat Pekka ja Toni 10,2 kg:n lohen kera.
Pekka Sukari (oik.) ja Toni Lindqvist, sekä lohi 10,2 kg.
Lasse Kuronen (oik.) ja Henkka & lohi 9 kg.
Kiire ei ole hyväksi
lauantaina 18. kesäkuuta 2011
Auvinen se ei turhia hötkyillyt, vaan antoi muille vuorokauden etumatkaa. Jokunen hetki joella Länsmannin Vesan kanssa, ja tässä on tulos.
Helppoa kuin heinän teko – ainakin joskus silloin tällöin.
Helmut von Katko
lauantaina 18. kesäkuuta 2011
Joki palkitsi Tepon ja Perposen Anan, eli Penan (nykyiseltä nimeltään Helmut von Katko) antamalla kotiin vietäväksi 10 kg:n lohen. Pena sai oikeututesti aamusella uuden nimen, koska samanlainen pötikkä kiersi siimat moottorin ympärille ja vei siimat sekä Tepon puukalan.
Joki antaa ja joki ottaa.
Lohi (vas.), Helmut von Katko ja Teppo (ilman puukalaa).